Baibai I-House!

Tasan kahden tunnin kuluttua muutan I-housesta pois! Eilen piti olla viimeiset toogabileet, mutta täällä oli mieli vähän maassa kun Saksassa tapahtunut junaturma oli Annen kotikaupungissa ja se ei saanu vanhempiaan kiinni vaikka yritti soittaa. Ne oli menossa juuri samaa matkaa junalla samana iltana, mutta onneksi lopulta selvisi että ne oli lähtenyt neljä tuntia aikaisemmalla junalla. Teki kyllä pahaa katsoa kun toinen on ihan paniikissa... Huh... Niin ei ollut kauheesti bilefiilistä sen jälkeen! Syötiin vaan kaikki suklaakakkua ja kateltiin leffoja!

Tänään muutan siis K's House hostelliin ja huomenna aamulla lähden hakemaan Anttia lentokentältä!! Iiks jännittää aika paljon! Huomiselle ei kauheasti muuta suunnitelmia ole, käydään syömässä ja tavataan illalla Anne, Kai, Nancy ja Olga arcadessa! Muut päivät onkin sitten todella kiireisiä, joten saa nähdä paljonko ehdin bloggailla reissusta! Ollaan perjantai-iltaan asti Kiotossa, sitten otetaan yöbussi Hiroshimaan viikonlopuksi josta jatketaan sunnuntai-iltana yöbussilla Tokioon. Tokiossa ollaankin sitten lauantaihin asti jonka jälkeen mennään taas yöbussilla Osakaan yhdeksi yöksi ja sitten ystävänpäivänä ois lento kotiin!<3

Kobe

Vimmeinen mahdollisuus matkustaa ennen Antin tuloa! Lähdin siis heti aamusta seikkailemaan kohti Kobea. Ensin matkustin bussilla, sitten metrolla, sitten junalla ja lopulta vielä toisella junalla ja löysin itseni Sannomiyan asemalta Kobesta. Ilman karttaa. Jes. Siinä kesti melkein 30 minuuttia että löysin oikean infoboksin josta sain karttoja roppakaupalla! Niiden avulla lähdin sitten lampsimaan kohti Ijinkania, eli Ulkomaalaisten talojen kaupunginosaa.

Kobessa patsaat ei palele!

Kobe on prosentuaalisesti Japanin kansainvälisin kaupunki ja myös yksi harvoista josta löytyy Chinatown. Ulkomaalaisia näkyi katukuvassa koko ajan joka on Japanissa todella erikoista! Koska Kobe on todella tärkeä satamakaupunki, sinne asettui asumaan kaikki ulkomaalaiset kauppiaat 1900-luvun alussa ja heidän jälkeen jättämistään taloistaan on nyt tehty turistinähtävyys, eli juuri tuo Ijikan. Opaskirjassa jo vähän varoiteltiin, ettei se länsimaalaisia kauheasti kiinnosta kun talot näyttää ihan "normaaleilta" meidän silmin, mutta kotimaanmatkailijat on innoissaan kun pääsevät kokemaan "ulkomaat" lähtemättä maasta!  Oli ne talot ihan suloisia, joo, mutta ei mua kiinnostanut maksaa 5 euroa per talo että pääsen sisään kattomaan. Niin mulle se oli aika tylsä kaupungionsa, yhtä taloa lukuunottamatta:

Vahnanajan Starbucks!

Tytöt innostu posettamaan kun otin kuvia!

Miks kaikki Starbucksit ei ole yhtä kotoisia?

Kävelin Starbucksin jälkeen vielä vähän ympäri Ijinkania joka varmaan kesällä on kiva terassipaikkana! Pikkukahviloita löytyi joka nurkasta ja kaikilla oli tyhjiä tuoleja ulkona.

Ijinkanista jatkoin turisteille tarkoitetulla Loop Line-bussilla kohti Koben tunnetuinta osaa, itse satamaa. Sieltä löytyi Kobe Tower, merimuseo ja Koben maanjäristyksen muistomerkki. 

Kobe Tower

Puinen kopio Santa Maria aluksesta.

Koben merimuseo ja Kobe Tower

Kobe Towerista oli ihan kivat näköalat kaupunkiin, ja silloin vasta tajusi miten pienestä paikasta oikein on kyse. Kiotokin näytti isommalta!

Lasilattia odottelemassa Nikua taas :D

Kobe muistetaan varmaan parhaiten juuri vuoden 1995 tuhoisasta maanjäristyksestä. Maanjäristyksessä kuoli noin 6500 ihmistä. Maanjäristys tuhosi kokonaisia kaupunginosia ja etenkin satama kärsi pahasti, jonka takia maanjäristyksen aiheuttamat taloudelliset tappiot olivat valtavia. 200 000 rakennusta romahti, 1km Hanshin moottoritietä romahti ja 120 sataman 150 laiturista tuhoutui. Koben satamasta löytyy maanjäristyksen muistomerkki jossa on kuvia tuhosta. Vierestä löytyy myös noin viisi metriä tuhoutunutta rantabulevardia joka on jätetty korjaamatta, jotta tuhot voisi nähdä omin silmin.

Muistomerkin vierestä löytyy Koben tunnettu Cafe Fish (kahvila ei kylläkään mitenkään liity kalaan muuta kun ulkonäön perusteella!) Se oli aika hauskasti sisustettu, seinillä roikkui tuoleja ja lattia oli maalattu väriliiduilla :D Harmi etten saanut sisältä kuvia. Kahvilasta saa myös kuulemma Koben parasta Creme Bruleeta ja tämän takia turistit löytävät usein tiensä Cafeh Fishiin. Koska rahat ei riittänyt Koben pihviin (halvimmassakin paikassa 150g pihvi maksoi 80 euroa!) maistoin edes tätä 10 euron Creme Bruleeta ja oli se ikan syötävää ainakin. En ole ikinä aikaisemmin creme bruleeta maistanut niin en voi sanoa oliko se mitenkään erityisen hyvää :D

Cafe Fish

Se tunnettu creme brulee

Kahvilareissun jälkeen mulle jäi enää puoli tuntia aikaa käydä Chinatownissa ennen viimeisen Loop Linen lähtemistä (ilman sitä en olisi löytänyt takaisin asemalle!), mutta onneksi Chinatown oli vain kaksi katua (opaskirjan mukaan 300m x 100m alue) niin ehdin hyvin nähdä paikan! Anne kertoi että kun se oli käynyt siellä päivällä siellä oli myyty eläviä kanoja (niitä oon yrittänt bongata Nykin ja Lontoon Chinatowneista kun aina leffojen Chinatowneissa niitä myydään!) mutta ite olin paikalla illalla kun kaikki kanat oli jo padassa -.- Ruoka näytti tosi hyvältä ja tuoksui supermahtavalle kanssa! Tuli ikävä Saigon Main sunnuntaikiinalaista sängyssä<3 Ihme kun kiinalainen ruoka maistuu niin hyvälle ja japanilainen ruoka ei useimmiten maistu miltään!

Pandakokista!

Chinatownin jälkeen otin tosiaan Loop Linen takaisin Sannomiyan asemalle josta alkoi kahden tunnin pitkä kotimatka juna-, bussi- ja metrovaihtoineen! Oli ihan kiva reissu, mutta ei Kobe mitenkään säväyttänyt. Opaskirjassa kyllä lukikin, ettei Kobe sovi länsimaalaiselle matkailijalle, koska sen suurin turistinähtävyys on juuri se kansainvälisyys jota muualla Japanissa ei ole. Kobe on hyvä paikka asua ulkomaalaisena, mutta ei se kauhean kiinnostava matkakohteena ole. Paitsi se Starbucks! :D